Rankat pelit – Rankat ruuat: Pekoni C-4

Nostetaanpa vatsa pöydälle ja puhutaan hieman pelaajan energiankulutuksesta.

Pelaaminen – toisin kuin yleisesti ja varsin virheellisesti uskotaan – on raskasta lähes työstä käyvää... tekemistä. Senpä takia monet meistä turvautuvat erinäisiin energia-apuihin kuten energia- ja kolajuomiin. Kiinteiden ravinteiden puolelta suositaan ymmärrettävästi hiilaripitoisia eineksiä ja ystäviltämme turkkilaisilta puhelinsoitolla saataviin italian pyttipannuihin.

Pelatessa aivot käyvät ylikierroksilla ja tokihan kaikki tietävät aivotyön kuluttavan huomattavan paljon energiaa. Lisäksi raivosta nykivät otsasuonet ja kiihtynyt pulssi saavat kehon kuonat liikkeelle ja ympäri taloa ajoittain lennelleen ohjaimen perässä käyskentely on raskasta sekin. Toki pelkkä istuminenkin kuluttaa energiaa ja yli 10 tuntisiksi venyvät pelisessiot on niiden hektisyydestä huolimatta rytmitettävä pienillä evästelytauoilla. Eihän sitä mies muuten jaksa istua tuolilla tahi sohvalla yhtä ryhdikkäästi kuin ripuli pöntön posliiniseinällä.

Mitä ikinä sitä mieleen juolahtaakaan laittaa suuhunsa, olen muutamilla empiirisillä kokeilla löytänyt parhaan peliruuan. Tämä niin sanottu kalori- ja proteiinipommi on takuuvarma nälän tappaja (BOOM! HEADSHOT!). Ruoka on myös niin käsittämättömän rasvaista ja tuhtia, että se myös pitää nälän pois. Ja kauan. Mahdollisesti jopa lopun elämää, sillä en mene takuuseen etteikö tämmöisen annoksen yksin syövä "nuku pois" pelin äärellä muutaman tunnin syömisen jälkeen. Varmaa on, että yksikään lääkäri tätä ei kenellekään suosittele.

Mutta asiaan. Itse resepti ei ole minun kehittämä, vaan idean esitteli aikanaan ystäväni joka oli löytänyt sen puolestaan jostain ja mistä jostain sen löysi on helvetinmoinen mysteeri. Oli miten oli, alkuperällä ei niin ole väliä tässä yhteydessä vaan sillä että saadaan mahat täyteen ja jaksetaan pelata jatkossakin. Onnellisina. Ja rypyttömän pyöreäkasvoisina.

Tässä vaiheessa tekstiä voit vetäistä lenkkarit jalkaan ja suunnata tätä lukien kohti lähintä Alepaa tahi mitä hyvänsä yllättävän lähellä sijaitsevaa Neuvostoliiton ajoilta tuttua "kauppaa". Suomessa kun melkein mistä tahansa kiparista saa tähän ruokaan tarvittavat ainesosat.

Saavuttuasi mestoille osta seuraavat elintarvikkeet:
- Helvetisti pekonia
- Kilo tahi pari rasvaista possusta puristettua jauhelihaa
- Jokunen limppu Oltermannia tahi muuta yli 21% rasvaprosentilla varustettua muodokasta juustomöykkyä
- Paketti Koskenlaskija -tuorejuustoa (vain yksi, ei tässä väkisin epäterveellistä yritetä tehdä)
- Feta-juustoa (juustoa ei ylipäätään voi olla missään liikaa)
- Tuoreita peperoneja (ei sitä perkeleen suolaista meetvurstia vaan kusisessa etikassa kylpeviä pippureita)

Maksa tai ota juoksueväät, sama se, mutta roijaa romut kotiin ja pistä paras essu päälle. Muista ottaa vaatteet pois, sillä parhaat kokkausideat syntyvät aina alasti essu päällä.

Aloitetaan pekoneista. Oleellista on avata paketit ja ottaa pekonit ulos. Ilman tätä ruokaan saattaisi jäädä ikävän muovinen sivumaku, vaikka elintarvikemuovi varmaan suhteellisen harmitonta onkin. Pekonipaketin takana olevasta alumiinista en puolestaan olisi niin varma, mutta tokihan suolisto olisi hyvä vuorata ruuansulatuksen helpoittamiseksi teflonin kaltaisella pinnoitteella.

Päräytä pekoneista kaunis neliön muotoinen mattomainen kudelma. Tässä vaiheessa nälkä on varmaan jo sen verran kova että vetäise vaikka hedelmiä kupeista. Jaksaa odotella sitten tämän ruuan valmistumista.

Kas näin! Konsanaan kuin vanha perulainen mummeli olisi tehnyt marsuista suikaleita ja herkullisen ponchon!

Pekoniponchon valmistuttua on syytä tarrata jauhelihaan kuin sen paremman puoliskon kankkuun. Rutista, rutista, rutista, rutista, rutista, rutista kunnes jauheliha on tahnamaista mönjää ja mausta sangollisella suolaa, perkeleenmoisella määrällä pippuria ja millä hyvänsä mausteilla nyt mielitkään. En suosittele kanelia enkä vaniljatankoja, koska ovathan ne hieman homahtavia mausteita liharuokaan. Kun jauhelija muistuttaa motarin varrelle räjähtänyttä pesukarhua on aika heittää möntti tiskiin ja läpsytellä siitä noin 1 cm paksuinen neliö. Läps, läps, läps.

Kas näin. Huomatkaa kuinka tunnontarkasti tein jauhelihalevystä neliön.

En tiedä miten te teitte tämän, mutta itse olin ovelasti laittanut tiskin ja jauhelihan väliin leivinpaperia, jonka avulla suoritin seuraavan vaiheen eli jauhelihalevyn siirtämisen pekonimaton päälle. Paperista kiinni ja kippaa. Kyllä se siitä. Kun jauhelihalevy makailee pekonimatolla kuin lihava saksalainen riippumatossa Espanjan aurinkorannalla on aika ottaa lisukkeet esiin. Leikkaa juusto auki, silppua, höylää tahi raasta mieleisesi määrä tätä verisuonien tulevaa Sika-flexiä ja laita juustokasa sivuun vielä hetkeksi. Nimittäin ensimmäisenä jauhelihan päälle kannattaa viritellä härksi kerros sulatejuustoa. Veitsellä tahi lääpi kädellä.

Kas näin. Älä kitsastele määrän kanssa. Enemmän on parempi, samoin kuin isompi on parepi muissa asioissa. Paitsi kasvaimissa.

Levitettyäsi tarpeettoman paljon juustoa jauhelihalle on aika lisätä pippureita. En lähe tässä asiassa hienostelemaan vaan totean saman kuin aikaisemmin. Enemmän on parempi. Ota puukko kauniiseen kouraan ja rynkytä tuoreet vihreät pirulaiset palasiksi ja heitä ne tuorejuuston päälle.

Kas näin. "Katso äiti! Kyllä minäkin salaattia ruokani kanssa syön!"

Kun ollaan saatu ruokaympyrästä salaatit pois alta, niin on aika lisätä maitotuotteita. Pelaajan luiden pitää olla vahvat jotta ne kestävät vuosien aikana kertyvän rasvamassan painon alla. Pitäähän sitä olla ehjät sääriluut jotta pystyy kävelemään jääkaapille hakemaan Kola-Ollin inhoamaa hapokasta juomaa. Jottia tuota. Heitä juustot peperonien päälle. *pruits* Eikun hetkonen. *heips* Hmm. Ei vieläkään kuulosta oikealta. No kuvittele tähän jokin ääni mikä mielestäsi kuvaa heittämistä parhaiten. Itsellä ei mielikuvitus moiseen näköjään näin äkkiseltään riitä. Pitäisi varmaan suunnitella näitä blogijuttuja eikä heittää lonkalta...

Kas näin! JUUSTOA. Kun olet saanut juustot hommaan sisään. Lisää vielä toinen satsi, koska juustoa ei voi olla liikaa.

Nyt on sitten taikatempun vuoro. On aika kääräistä tämä läjä kauniiksi C-4 muoviräjähdepötköä muistuttavaksi pötköksi. Assosiaatiot lihavaan penikseen eivät sitten kuulu asiaan, joten jättäkää kommenttikenttä tyhjäksi moisten osalta. Tässäkin asiassa helpottaisi kummasti mikäli olette tajunneet jo homman alussa rakentaa pekonimaton leivinpaperille. Tartu paperin reunasta kiinni ja pyöräytä homma alkuun. En nyt ala neuvomaan miten rullaa rullaatte, kyllä se siitä sutjaantuu kun vaan aikansa pyörittelette. Lopputuotteen kuuluisi näyttää suurinpiirtein seuraavan kuvan mukaiselta.

Kas näin! Siinähän se tuubi onkin.

Teen itse aina saman virheen tätä kyseistä peliherkkua valmistaessa. Jätän Pekoni C-4:n päät auki ja sisälle jemmatut herkulliset juustot valuvat pellille ja palavat siihen kiinni uunivastusten porotuksessa. Voit toki tehdä itse myös niin, sillä en ole vielä jaksanut miettiä mahdollista sulkumekanismia C-4:n päille, joka tapauksessa lopputulos on hyvä ja voihan se olla että alitajuntaisesti yritän säästää sydänparkaani ulostuttamalla liiat juustot pellille ennen ruuan nauttimista. Voin taata että makua pötköön jää joka tapauksessa. No niin, mutta kuitenkin... toivottavasti tajusit jossain vaiheessa prosessia laittaa uunisi lämpiämään ja se on nyt lämmennyt mukavaan kerrostalokommuunin perjantai-illan saunan lämpötilaa lähentelevään 180-asteeseen.

Kas näin! Aaah, testileikkaus osoittaa kuuman reiän tursuavan herkullista valkoista juustoa. Kaunista katsottavaa tuo pellillä kupliva ylimääräinen rasva jonka voi myöhemmin lusikoida vaikka kitusiinsa.

Kauanko Pekoni C-4:n pitää sitten olla uunissa? Vastatakseni rehellisesti: en tiedä. Itse pidän sitä niin kauan että se on kypsä. Kauanko siihen teillä menee? Helvetin vaikea sanoa, joten odottelkaa maltillisesti ja testatkaa parin tunnin jälkeen leikkaamalla miltä C-4 näyttää sisältä. Älkää huoliko! C-4 on vaaraton vaikka kuumassa muhiikin. Uunin paine ei riitä räjäyttämään tätä C-4 pötköä joten leikkaaminen on turvallinen tapa varmistaa syömäkelpoisuus. Punainen sisus on iso ei, ei. Mauttoman harmaan värinen tasainen massa puolestaan kielii kohta kielesi rasvakerroksesta vastuussa olevasta suupalasta, sillä tuon värin nähdessäsi on aika viheltää peli poikki. Vedä hanska käteen ja tarttu pötköön ja nosta se jäähtymään. Leikkaa sopiviksi viipaleiksi ja tarjoile itsellesi grillisalaatin kera. Suosittelen majoneesirikasta Chili-grillisalaattia. Pitäähän sitä muistaa terveys!

Mikäli ruoka meni pieleen, niin älä ota minuun yhteyttä sillä minua ei suurella todennäköisyydellä kiinnosta. Ja jos totta puhutaan, niin tätä on helvetin vaikea mokata. Bon appétit ja mitä herkullisimpia pelihetkiä rakkaat pallinaamat! ^_^

Terveisin,
Kapteeni Väliliha