tiistai 10. marraskuuta 2015

What to expect when you're expecting – Fallout 4

Ohoy! 

Älyttömän puhelimeni näytöltä paistaa silmämuniin porautuva pikselikokonaisuus. Fallout 4 Playstation 4 -versiona nojailee kynttilätelineeseen minun ja rouvani keittiön pöydällä. Neitseellisenä. Rapisevaan muovikääreeseen käärittynä. Kuin odottaen miehen kosketusta. Ah, niin jännittävää monellakin tasolla.

Olen tarkoituksenmukaisesti jättänyt lukematta kaikki arvostelut kyseisestä pelistä. Muiden asettamat ennakko-odotukset ja mielikuvat asiasta jääkööt saamatta. Haluan kokea pelin itse. Aivan kuten olisin aikanaan halunnut kokea Taru sormusten herrasta -elokuvasarjan ilman kirjojen – damn you books! – asettamia ennakko-odotuksia, jotka olivat miltei mahdottomat herra Jacksonin täyttää. Noh, annetaan miehelle kunniaa, koska elokuvat olivat todella hyviä vaikka ymmärrettävistä syistä joitain asioita jouduttiin jättämään pois. Kaikesta huolimatta, olen itse onnistunut asettamaan itselleni odotuksia kyseisen pelin suhteen. Tähän vaikuttaa toki monet tekijät: aikaisemmat pelisarjan osat (Bethesdan toteuttamat [jätetaan "orkkis" sarja rauhaan]), traileri jonka katsoin aikaa sitten, yleinen hypetys ja kummallisissa paikoissa olevat Fallout 4 mainokset (esim. pahvinen Vault boy Prisman elektroniikkaosaston myyjätiskillä).

Odotukset pelin suhteen ovat tästä kaikesta johtuen... varsin matalat. En yksinkertaisesti odota peliltä kummoisia. Trailerissa pelin maailma vaikutti jo liian kehittyneeltä. Toimintaa oli paljon ja ympäristössä kohosi korkeita rakennuksia ja ilmassa leijui hyvin kehittyneen oloisia lentoaluksia. Kadoksissa oli Fallout New Vegasin maukkaan askeettinen meininki. Karu aavikko, mies ja ilmakivääri. Siinä vasta lähtökohta eeppiselle seikkailulle. 

Hahmojen kasvot vaikuttivat osittain kompastuskiviltä – niiltä kiviltä mihin tuppaat metsässä kompastumaan – vanhakantaisen oloisen kasvomallinnuksen johdosta. Ovatko Bethesdan pojat ja tytöt oppineet aikaisemmista kuminaamoistaan joita koko pelaava maailma on rynnistänyt modaamaan urakalla paremman näköisiksi? Pelimoottori maalailee trailerin perusteella todella näyttäviä maisemia ja valaistus sekä sääolosuhteet ovat mielestäni upeasti toteutettuja. Sitten ruutuun ilmestyy ihminen ja kavahdan. 80-luvun Barbara seksinukke yhdistettynä Michael Jacksoniin. WTF? Tämäkö se pelin pahis on? Kuka hän on? Toivottavasti napalmi- ja happosateesta vaivoin selvinnyt NPC. Muuten en keksi olemassaolon syytä tuon näköiselle ihmishahmolle 2015 vuonna julkaistuun peliin... no joo, ehkä tämä on hieman kärjistettyä, sillä seuraavat trailerissa näkyvät ihmishahmot ovat varsin siedettäviä, osittain jopa hyviäkin. Kehitystä on selvästikin tapahtunut! Mahtavaa.

Hypeä on riittänyt pitkin vuotta. Fanipojat ovat sumupuntteineen väitelleet asioista pitkin netin keskustelupalstoja ja ovatpa jopa omat kaverinikin hehkutelleet omia sytytystulppiaan ja hieroneet vehkeitään innosta väristen. On puhuttu vanilla-modesta, 24-h pelimaratoneista ja poikamaisista odotuksista. Mielipiteitä on ollut monenlaisia, puolesta ja vastaan. Mutta kuten itse sanoin, roikun tällä hetkellä tasapainossa, joskin mittarit värähtelevät osittain negatiivisen puolella palaten välillä positiivisen puolelle. Aika, tämä ilta ja monet tulevat illat toivon mukaan, näyttää kumpaan suuntaan viisari värähtää lopullisesti. 

Varmaahan on että sota... sota ei koskaan muutu. Ja tosiaan toivon, että tämäkään osa ei hirveästi ole sydämeltään muuttunut New Vegasista, tuosta pelistä jonka parissa koin loistavia hetkiä ihanista bugihelveteistä huolimatta.

Palataan asiaan, kunhan olen kokenut tämän pelin itse ja olen kirjoittanut siitä arvostelun, joka perinteisesti ei ketään kiinnosta.

Terveisin,
Kapteeni_Kampfer
@fallout4@ps4
#cumseeme#falloutblues#spermwhaleisntmadeofsperm