tiistai 31. toukokuuta 2016

Peliarvostelu: WH40K Freeblade

"Aika aikaansa kutakin", sanoi lerppamuna kun sinisellä pillerillä erektion sai! 

Näinkin tärkeän ja ennen kaikkea seuratun(!) blogin pitää pysyä ajan hermolla, joten tässä tulee arvon lukijoille silmäiltäväksi blogin historian ensimmäinen mobiilipeliarvostelu! Näin päättyy konsoleiden sekä herrarodun henkilökohtaisten tietokoneiden ylivalta, ja nöyrällä asenteella lähden tarjoamaan teille varsin vaatimattoman objektiivisia mielipiteitäni kännykän hinkkaajille suunnattuista peleistä.

Ja koska uudet asiat on yleensä hyvä aloittaa terävästi ja rytinällä (jotta ne voidaan sitten innon laannuttua lopettaa mahdollisimman nopeasti [lue. kamppailulajit ja punttisali]), niin ensimmäisenä mobiilipelinä arvostelen – rumpujen pärinää – Warhammer 40K universumiin sijoittuvan Freeblade (traileri) pelin.

For the Emperor.
Siirtomaa-aikojen suurvallasta, Iso-Britanniasta, ponnistava Pixel Toys on luonut Androidille ja selkeästi alempiarvoiselle iOS-käyttikselle mitä erinomaisimman kerettiläisten, örkkien, muukalaisten, Khornen lipun alla taistelevien kaaossoturien sekä viattomien rakennelmien massamurhaamiseen keskittyvän mobiilipelin. Kaikki kenelle WH40K universumi on tuttu, niin pelin pyöriminen muukalaisvihaisten ihmiskunnan keihäänkärkeä edustavien Space marinesien edesottamusten, eli kaikkien muiden kuin ihmisten tappamisen, ei liene tule yllätyksenä. Asiaan vähemmän vihkiytymättömille todettakoot vain että tässä hyvin, hyvin, hyvin synkässä tulevaisuudessa ihmiskunta sotii kaiken kanssa. Ei ole helppoa olla pieni ihminen keskellä kylmää avaruutta, joten kaikkivoipa keisari keksi aikanaan munklailla osan ihmisistä uuteen uskoon luoden Space marinet – avaruusmerijalkaväen, niin typerältä kuin se suomenkielellä itsestä kuulostaakin – pitämään kerettiläiset sun muut peijoonit kurissa. Hommahan on toki paljon monimutkaisempi, mutta ei tässä nyt ole aikaa kaiken läpikäymiseen. Katsokaan Googlesta perkele jos kiinnostaa.

Itse Freeblade ei suoranaisesti keskity Space marineihin vaan erään Imperial knightin seikkailuun Dark Angels ryhmän kanssa. Talonsa ja sukunsa hylännyt yhden miehen kävelevä tuhokone rientää pelissä riemuiten revittelemään chainswordilla vihollisensa pieniksi palasiksi. Mystinen ja varsin hiljainen "taistelukävelijän" sisällä lymyävä päähahmo ramppaa pelin tarinamoodissa Dark Angelsien kanssa kohdaten alati suurempaa vastarintaa niin örkkien kuin kaaoksen soturienkin taholta. Juoni on priimaa perushuttua, kuin äitin tekemä nakkikastike pottujen kera, johon on lyöty mukaan kostontynkää ja kaoottista hilpettä. Homma kulkee eteenpäin erinäisten henkilöiden välillä käytyjen dialogien sekä tehtäväkuvausten mukana. Ja spoilaamatta voinen sanoa että onpa pelin juoneen saatu mukaan hieman yllätyksen elementtiäkin. Jän-nit-tä-vää!

Pelin kampanjan osakartta, tässä tapauksessa luku 7. Uudet tehtävät avautuvat mikäli onnistuu riipaisemaan yhteen tähtimerkkiin oikeuttavan pistemärään.
Kampanja on jaettu monista muistakin peleistä tuttuihin lukuihin, ja jokaisessa luvussa on useampi tehtävä minkä kuvausteksti puolestaan avittaa tarinaa eteenpäin. Harvassa ovat isoveljien, konsoleiden ja pc:n, maailmasta tutut silmät päästä pullauttavan visuaaliset välianimaatiot, mutta eipä sitä kovin isoksi miinukseksi tämä avaruuden ronin ainakaan laske. Kampanjassa riittää rymyämistä paatuneellekin kosketusnäytön hiplaajalle, ja aikaisemmin pelattuihin tehtäviin tupsahtaa lisätekemistä päätarinan edetessä. Lisäksi pelaaja kilpailee leaderboardeilla muun maailman kanssa pisteistä, joten aikaisempiin tehtäviin on muutenkin hyvä palata parantelemaan omaa sijoitustaan. 

Pelaaminen itsessään on varsin yksioikoista, kävelijä tallustaa leppoisaan tahtiin eteenpäin, kun kaikki tarvittava tietyssä kohdassa on tehty. Eli toisin sanoen ammuttu silpuksi tahi räjäytetty taivaan tuuliin. Pelaajan tehtäväksi jääkin kaiken liikkuvan tuhoaminen sormella tökkien. Ampuminen on suhteellisen helppoa, olkoonkin että 4,3" näytöllä tapahtuu välillä tähtäyserheitä eivätkä Imperial knightin tykit aina tykitä juuri sitä mitä toivoisi niiden tykittävän. No oli miten oli, joka tapauksessa tykittämistä tapahtuu todella paljon, ja sehän Warhammer-peleissä on pääasia. Tykittäminen.

Sunnuntaitallustelu hylätyn kaupungin teillä. Oviaukoista pursuavat kaverit haluavat selvästi bolter-hippasille, vaikka kävelijäni kellisti juuri lähitaistelussa kammokynnen (toim. huom. vapaa suomennos :'D).
Tykittämistä lomittavat ajoittaiset kohtaamiset vihulaisen kävelyepelien kohtaaminen. Tällöin pelaajalle annetaan useimmiten mahdollisuus paukuttaa panospussit tyhjäksi viholliseen, jotta tämän paloittelu lähitaistelussa olisi helpompaa. Silloin tällöin vihollinen ryntää nopeasti kimppuun, ja lähitaisteluun käydään kuin samurait konsanaan. Eräänlaisena avaruusroninina Imperial knight tuntuukin olevan omimmillaan juuri lähitaisteluissa. Valtava ketjumiekka leikkaa vihollisen auki kuin palomies liekeissä olevan Ladan, nopeasti ja varmasti. Vaihtoehtoisesti isompia kavereita voi vetää kirjaimellisesti pataan isolla kintaalla, kun ritarin varustaa tappeluhanskoista jaloimmalla: Thunderstrike Gauntletilla.


Lähitaisteluaseita on kahta tyyppiä, joista toista en voi nyt demota kun myin sen pois :'D Kuvitelkaa iso metallinen työhanska joka säkenöi sähköä, niin ei se paljon pieleen mene.
Imperial knightia voikin muokata melkoisesti. Pääasiassa pelaaja voi valita haluamansa aseet, mutta joissain tehtävissä on ennaltamäärättyjä aseita, joita on käytettävä. Lisäksi tarinassa edetessään saattaa kohdata tehtävän, johon omien aseiden taso ei riitä. Tällöin on hilattava metallinen hanuri Forgelle, jossa aseita voi päivittää tahi tehdä parempia läjästä paskempia aseita. Aseiden lisäksi panssareita voi vaihdella, ja niiden antamat bonukset sitten muokkaavat ritaria kestävämmäksi, vahvemmaksi ja/tai tekee siitä lähitaistelussa tehokkaamman. 


Aseita on kolmea tyyppiä: light weapon (oikealla), Heavy weapon (vasemmalla) ja Carapace mounted (ylhäällä). Kuhunkin kohtaan on sitten tarjolla erinäisiä vaihtoehtoja. Itse olen tykästynyt gatling guniin, joka jauhaa miltei kaiken tieltään.
Ja jotta tämän kaksjalkaisen voisi todellakin tuntea omakseen, sen voi tietysti maalata. Jokaista osaa voi erikseen paukutella, tahi sitten voi valita liturgisia värikomboja jotka antavat bonuksia ritarin suorituskykyyn. Toki näistä liturgisista väreistä joutuu maksamaan pelin kovaa valuuttaa eli... ööh... keltaisia kolikoita, joita saa harvakseltaan tahi heti mikäli haluaa muuntaa omia hiellä ansaittuja euroja sellaisiksi pelin kaupassa.


Tägipuodissa voi paukkupullotella peltipurkkiin jos jonkinmoista väriä. "Pari kalloa ja punaista huulille."

Oman tabasconsa peliin tuovat partiointitehtävät (Patrols), tapahtumat (Events) ja seikkailut (Quests). Partiointitehtävissä pelaaja pääsee toteuttamaan itseään, koska yleisimmin kyse on siitä että on havaittu läjä vihollisia, ja se läjä olisi hyvä saada taottua maanrakoon pelaajan mieluisaksi havaitsemillaan aseilla. Partiointitehtävät asetttavat myös esteitä varsinaisessa tarinassa etenemiselle, sillä välillä tehtävä vaatii pelaajalta tietyn määrän suoritettuja partiotehtäviä. Tämä voi olla ärsyttävää, sillä ilman että ostaa kaupasta jotain, pelaajalla on kaksi partiotehtävää saatavilla. Tällöin partiotehtävien suorittamiseen voi mennä jopa päiviä. Noh, onhan tämä varmaan tapa saada pelaaja ostamaan kaupasta jotain, jotta saisi kaikki viisi partiota käytettäväksi. 

Partiotehtäviä on allekirjoittaneella kerrallaan tarjolla kolme. Loyalty rankkeja hommaamalla näitä saisi lisää, mutta se tarkoittaisi ostosten tekemistä oikealla rahalla. Itselleni riitti one time sponsorship, joka sekin johti ongelmiin.
Tapahtumissa otetaan pelaajista mittaa, sillä niissä mitellään joko omalla ritarilla tahi kaikille samalla ritarilla erinäisissä partioita muistuttavissa tehtävissä. Resepti on yksinkertainen kuin sämpylätaikinalla. Käynnistä, tapa, ja katso paljonko tuli pisteitä ja miten sijoituit listalla. Sijoituksen mukaan saa sitten palkintoa kun tapahtuma päättyy. 


Daily eventissä kaikilla on sama ritari käytössä, ja parhaat pistehamsterit saavat sen mukaisia palkintoja. Toki lopuille jaetaan eritasoisia lohdutuspalkintoja omien suoritusten mukaisesti.
Pelin seikkailut ovat varsin kaukana siitä mitä "seikkailu" sanana tuo mieleen. Lähinnä kyse on asetetuista tavoitteista, jotka täytettyään pelaaja saa jonkin palkinnon. Palkinnot vaihtelevat melkoisesti, mutta yleisesti ottaen tavoitteet ovat sen verran helppoja että kannattaa poimia jokainen palkinto taskuun. Ikinä ei tiedä milloin sitä palkinnoksi saatua hernepyssyä tarvitsee jonkin eeppisemmän esineen kasaan hitsailussa. Ja antaahan turhankin saavuttaminen meille kaikille sitä tärkeää etenemisen tunnetta elämässä.


Questeja on jos jonkinlaista. Vasemmalla näkyy eteneminen ja tavoite, keskellä palkinto ja oikealla paljonko on aikaa jäljellä mikäli semmoinen rajoite questilla on. Kuvassa näkyvä vihreä velikulta on legendaarinen Space marine!
Että semmoista. Ainakin pelaajalle on annettu melkoinen paletti selattavaksi näinkin yksinkertaisella alustalla kuin mobiililla. Freeblade on mielestäni erinomainen esimerkki siitä, miten pitkälle mobiilipelaaminen on kehittynyt. Näytön koko asettaa pelille omia rajoitteitaan ja peli olisi 10"+ tabletilla paljon mieluisampi kokemus kuin vaatimattoman pienellä älypuhelimellani, mutta näytön koon rajoitteet huomioon ottaen peli on melko upea kokemus. PC:llä paljon WH40K-pelejä pelanneena on toki pakko myöntää, että ei tässä nyt ihan samoissa sfääreissä vielä muutamaan vuoteen tulla liikkumaan. Jos edes vuonna 40000. 

Pelin graafinen ulkoasu on omalla puhelimellanikin näyttävä, vaikka asetusten perusteella lisää näyttävyyttä olisi tarjolla mikäli lankussani olisi enemmän potkua. Näilläkin asetuksilla pelin latausajat ovat parhaimmillaankin siedettäviä, ja kun näytölle ilmestyy kasapäin örkkejä, tankkeja ja Blitzka-bombereita niin frame rate tipahtaa kuin vanhan mummelin tissit liivit riisuttaessa. Synkkää. Tätä ei toki voi laittaa pelin syyksi, sillä oma puhelimeni on jo 3 vuotta vanha ja nykyaikaisella älypuhelimella peli varmaan soljuu mukavasti eteenpäin tilanteessa kuin tilanteessa.


Mobiilipeleistä monesti löytyvä pay to win "vika" ei ole Freebladessa niin pahasti läsnä. Toki rahalla saa ja kaksjalkaisella pääsee. Kauppaan voi syytää euroja säkkitolkulla ja kyllähän se Imperial knight saadaan käsittämättömän tehokkaaksi ja värikkääksi kuin latinohomppeli paikallisessa gay pride -paraatissa, mutta mikään pakko tämä ei tunnu olevan. Pelin kampanjan pystyy läpäisemään ilman minkäänlaista rahallista panostusta, mutta top-listoille "moninpelissä" on kyllä turha lähteä yrittämään. Pelistä voi siitä huolimatta nauttia, sillä et suoranaisesti joudu kohtaamaan ketään kuka olisi tunkenut peliin tuhat euroa ja nauraa partaansa paskaiselle kylällesi niin kuin esimerkiksi Clash of clans -pelissä.


Kaiken kaikkiaan ensimmäinen arvostelemani mobiilipeli ansaitsee isot kehut. Peli suoriutuu monella akselilla erinomaisesti ja on hyvää viihdettä WH40K universumin ystäville. Tietty perushinaajanörtit valittavat varmasti pelin yksinkertaisesta luonteesta, mutta hei, tämä on kuitenkin mobiilipeli eikä mikään miljoonaluokan PC tahi konsolivääntö, joten siihen on hyvä suhtautua hieman suopeammin. Pelin ollessa lisäksi ilmainen, ei itsellä ainakaan ole valittamista yksinkertaisuuden takia.


Hieno nähdä kuitenkin mobiilipelien kehittyvän ja jatkossa odotankin näkeväni lisää laadukkaita Games Workshopin lisenssin alla seilaavia mobiilipelejä WH- ja WH40K-maailmasta.


BURN THE HERETIC.

KILL THE MUTANT.
PURGE THE UNCLEAN.

Peliarvostelu numeroina. 
Arvosteluasteikko 1-10, jossa 10 parasta mahdollista herkkua ja 1 ruton raiskaaman rotan veristä ripulia. Pitkäikäisyys: 1 kohdalla pelin voi lopettaa jo alkuvalikoissa, 10 kohdalla pelin paliin voi palata loputtomasti. Vaikeusaste: 1 on mielenterveyttä järkyttävän helppo, 10 puolestaan päinvastoin. Tarina: 1 tarkoittaa sitä, että pelissä ei ole juonta laisinkaan ja 10 kohdalla puhutaan eeppisestä sekä moniulotteisesta tarinasta.

Yleisarvosana: 8,5
Grafiikka: 8,4
Pitkäikäisyys / uudelleenpeluuarvo: 7,7
Vaikeusaste: 4,0
Tarina: 7,0

Arvostelussa käytetty laitteisto:
HTC One (first gen), Android 5.0.2

Näihin sanoihin, Brother-Sergeant Kampfer of Blood Ravens