Kuinka pysyä kunnossa FPS-pelien parissa – Rautarunko rangaistuksilla

Cowabunga!

Kuten varmasti monilla keski-ikäisillä ja mikseipä teinivuosiaankin viettävillä videopelien ystävillä, myös minulla on päässyt tuohon lantion tienoille kertymään ylimääräistä rakkauskahvan tynkää. Toki monista kynäniskoista ja spagettikäsistä poiketen olen jaksanut myös pitää huolta lihaskunnostani kaiken pelaamisen keskellä. Olen siis vajavaisesti lihaksikas pelipullukka. Sana mitä en ihan heti uskonut käyttäväni kuvaamaan vartalotyyppiäni. Daddy bodyistä puhutaan paljon ja ovatpa ne ilmeisesti trendikkäitäkin tänä vuonna, mutta gamer bodyistä ei sen kummemmin puhuta. Gamer body. Kuulostaa paremmalta kuin onkaan. Alla esimerkki.

Sikaniskapelaaja tuijottamassa ruutua lähes katatonisessa tilassa. Suu auki, uljas ryhti, lysyssä olevat hartiat. 

Viime aikoina treenimotivaation löytämisessä on ollut kuitenkin ongelmia. Kesä meni erittäin mukavasti pihalla puuhatessa kaikenlaista (lue: terassilla alkoholia läträtessä) ja usein öisin tuli tietenkin pelattua. Mikäpä sen parempaa. Noh, tämän hetkistä peilikuvaani peilistä tuijottaessa keksin monta muutakin parempaa asiaa mitä kesällä olisi voinut tehdä. Kuten pyöräillä. Mutta kuten pyöräilyblogistani käy selville, ei pyörään ole paljon kuntoilumielessä koskettu tämän vuoden puolella. Kehoa pitäisi kuunnella hyvissä ajoin ja tarttua aisaan ennen kuin on liian myöhäistä. Motivaationa voisi kuunnella vaikkapa seuraavan kipaleen Lord Estiltä.

    Siinäpä vasta pontevaa ja ajatuksiaherättävää sanailua herra Estiltä.

Oli tilanne mikä hyvänsä, sitä voi aina parantaa. Tunnetustihan meillä synkillä suomalaisilla veri kiertää laiskasti ja monet kuukahtavatkin oman pumppunsa työntäessä valtimoihin enemmän rasvaa kuin hapekasta verta. Pelaamisessa on se huono puoli, että se tapahtuu usein istuen ja se jos mikä on nykytutkimusten valossa vaarallista vanhan uppopumpun kannalta. Perkele. Pelaamisen pitäisi olla vakuutusyhtiöiden mustalla listalla henkivakuutuksia tarkastellessa.

Noh, mitä tarkoitan tilanteen parantamisella? Resepti on varsin yksinkertainen: istu, pelaa, nouse ylös, tee jotain, istu alas, pelaa lisää. Simppeliä. Tosimiehet käyvät salilla ja pelaavat sitten änäriä tunnin, mutta eihän moista amatööripuuhastelua voi edes pelaamiseksi kutsua. Me muut kunnon pelaajat voidaan tarttua toisenlaisiin oljenkorsiin. Oma urani FPS-pelien parissa on toimittanut tässä suhteessa minulle eräänlaista muusan virkaa. Pelatessa on monta mahdollisuutta mennä niin sanotusti metsään, ja mikäpä täydellistä suoritusta hakevaa pelaajaa pahemmin riepoisi kuin surkea epäonnistuminen. Mikään ei ole oivempi motivaattori fyysisiin suoritukseen kuin vanha kunnon peliraivo. Niinpä keksin motivoida itseäni parempiin suorituksiin ja samalla pienentää edes hieman riskiä saada aortan repeämä kesken parhaiden pelivuosien. Tästä syntyi: *rumpujen ja peräreiän pärinää* ÄÄÄÄFFF PEEEE ÄÄÄÄSSS -pelaajan treeniohjelma!!! *KRAKZZIUMMbbrrrr*

Viittaan ohjelmassa liikkeisiini tekniikkoina kuten vanhoissa kunnon itämaisissa taistelulajeissakin tehdään ja joita monet pelaajat rakastavat jo pelkästään ihastuttavien pelihahmojen vuoksi. Tässä esimerkkikuva tekniikoista (ja arvon lukijat, myös teidän mahdollisista tulevaisuuden gamer bodyistä!)

Kuva: Team ninja. Dead or Alive 5 Ayane aloittamassa tekniikkaa. Huomatkaa suhteellisen miellyttävät gamer bodyt!

Perusta pelitreenille: Peliraivo
Peliraivo on kaiken A ja O. Toki motivoitunut penkinpainaja voi ottaa itseään löysästä selkärangastaan kiinni ja koittaa treenata pelin lomassa ilman raivoakin, mutta itse suosittelen kunnon mehuraivoja jotta treenamisessa on varmasti tekemisen meininkiä. Alla esimerkki perus peliraivotilanteesta.

Raivoa käynnissä. Hammaskiilteen palasia ilmassa, kireät leukaperät, pullistuneet suonet kasvoissa, ohjain lentokoneen propellia muistuttavalla mutkalla ja ohjaimen heittämiseen jännittynyt vartalo. Liekkejä perseestä. Peliraivon oppikirjatapaus.

1. Tekniikka: Re-spawn kyykky
Riipaisevan kuoleman voi kääntää verenkiertoa riemastuttavaksi tapahtumaksi. Mikäli kuolemasi oli normaaliolosuhteissa tapahtunut, et ehkä kiukustunut niin paljon jotta tarvitsisi tarttua raskaisiin aseisiin/tekniikoihin. Eli, nimensä mukaisesti re-spawn kyykyssä suoritetaan kyykky. Tosin tässä variaatiossa tehdään kyykky, jäädään ala-asentoon ja pidetään se niin kauan kunnes synnyt uudelleen. Eli heti kun rakas vastustajasi teilaa sinut tavalla tai toisella perse ylös ja takaisin alas, mutta ei penkille eikä pöydälle. Kuvittele takapuolesi alle virtuaalinen penkki, ja yritä saada jalat 90 asteen kulmaan. Pito! Ja muista hyvänen aika hengittää! Tajuton pelaaja on turha pelaaja ja todennäköisesti myös pian serveriltä pois potkittu pelaaja ja sekös vasta soikeasti vituttaisikin. Tekniikka on omiaan lisäämään sitkeyttä joka pelaajan perään ja reisiin. Reidekäs tiukkapakarainen pelaaja on omiaan herättämään kateutta kanssapelaajissa ja mahdollisesti intoa kanssapelaajattarissa (ja toisinpäin, mikäli arvon lukija satut olemaan kauniimpaa sukupuolta).

Re-spawn kyykky staattisessa pitovaiheessa. Tärkeintä ei ole täydellinen suoritus, vaan saada peliraivo taltutettua ja paikat piukeiksi (ja välttää se ikävän tuntuinen sydänkohtaus). Seuraavaa kuolemaa ja raivonpurkausta odotellessa!

2. Tekniikka: Teepussikääntö
Kaikille FPS-pelien ystäville lienee tuttu termi tuo vanha kunnon teepussitus. Kuolet mahdollisesti surkealla tavalla, ammut automaattihaulikolla kymmenen kertaa ohi 3 metrin päässä juoksevasta vastustajasta joka fysiikanlakeja uhmaten kiertää vartalonsa sinua kohti ja näet hidastettuna G18 pistoolin ilmestyvän vastustajan käteen ja seuraava asia on suuliekki. Pimeys. Epätoivo. Kiukku. Ja seuraava näky on kill camissa kiimaisen pupun lailla ylös alas heiluva v*%#¤ ku##&( ho*¤" ne¤¤%"# ja voilà, kiukku on muuttunut plasman lailla dopamiinia tappavaksi raivoleikkuriksi. HIENOA! Sen sijaan että käyttäisit kiukun oikean käden ääripään kiihdyttämiseen massiiviseen heittoliikkeeseen jonka jälkeen suru silmässä tutkaillaan sieltä täältä löytyviä ohjaimen paloja, tartu lähimpään käsipainoon! Tästä on muutenkin iloa koska et kuitenkaan löydä kaikkia ohjaimen paloja, ja paremman puoliskosi löytäessä palasen tai seinässä olevan peliohjaimen mentävän aukon, olet kirjaimellisesti kusessa. Mutta palataanpa aiheeseen. Tartu käsipainoon, pidä toisella kädellä kiinni ohjaimesta, koska re-spawn tai pelin pelastava deffasankari voi iskeä milloin tahansa. Laske käsipaino alas hallitulla liikkeellä ja suorita Teepussikääntö komentamalla käsipainoa kalvakan ihosi läpi kuultavalla hauiksen alkiolla! Toista niin monta kertaa kuin sinut kellistänyt kehveli nyytitti ja mikäli aikaa jää, siirry heti tekniikka 1. pariin, niin saat kuolemastasi kaiken irti!

Teepussikääntö liikkeen yläasennossa. Tästä asennosta paino lasketaan alas hallitusti ja toistetaan tarvittava määrä.

3. Tekniikka: LAV-lankku
Uskon kaikkien tietävän sen tunteen kun olet pelissä vaivalla kiivennyt ajoneuvoon, oli se sitten taistelukenttien leipäkone eli panssarivaunu tahi kahvinkeittimen vieressä seisovaa peltistä kahvipurkkia luodinkestävyydeltään muistuttava tiedusteluajoneuvo tai miehistönkuljetukseen suunnattu PASImainen BTR/LAV, ja ajanut jonkin matkaa mielessäsi loistokkaat K/D-numerot mutta päädytkin löytämään jonkun mulkvistin kartan reunalle asettamat miinat. Tai vielä pahempaa, joku juoksee munaravia luoksesi ja räjäyttää sinut taivaan tuuliin panssarivaunusi kera C4-räjähteillä. Taattua ripulit pihalle päräyttävää raivoa luvassa. Oi sitä epäoikeudenmukaisuutta. Kuka muka juoksee räjäyttämään tankin C4:lla?? Näissähän on liikeantureita, tietokoneita, pimeänäkölaitteitta. Ei tässä mitään kusista Toisen Maailmansodan aikaista Neuvostopanssaria ajeta. Noh, tämänkin selvästi kusisen tilanteen voi kääntää edukseen. Ei ehkä pelissä, mutta mietippä fysiikkaasi! Tekniikka on simppeli, ellet ole FPS-kopterijeesus joka ei kuole kuin kerran roundissa. Seuraavan "elämän" ajan otat peliasennoksesi keskikroppaa mortarin lailla moukaroivan LANKUN. Rangaistukseksi surkeasta suorituksesta ajoneuvossa, sinun on kestettävä hieman pidempiaikainen suoritus.

LAV-lankku täydessä vauhdissa. Suoritus on surkean näköinen, mutta jaloille valittu pohja oli turhan pehmeä. Suosittelen jotain kovaa kuten penkkiä jalkojen alle tähän timantinkovaan rangaistustreeniin!

4. (ja viimeinen) Tekniikka: K/D-punnerrus
Meni roundi miten huonosti hyvänsä, parasta siinä on se että se loppuu aikanaan. Tunnet sen mielesi perukoilla. Mokasit. Ja pahasti. K/D on pahasti pakkasen puolella. Kädet ovat kipeät Teepussikäännöstä, reisiä pakottaa Re-spawn kyykkäämisen jälkeen ja keskivartalo tuntuu siltä kuin sitä puristaisi kymmenen Jari "Bull" Mentulaa. Aika katsoa itseään peilistä. Ei perkele. 5 tappoa (kills) ja 37 kuolemaa (deaths). Miten... miten... miten näin kävi? Mietit mielessäsi. Enhän minä näin huono pelaaja ole? Niinpä niin, et toki, mutta noiden mietteiden sijaan sinun pitää kuunnella sisäistä boot campin ohjaajasi: "SHUT UP SHITDICKPENISTURD AND GIVE ME 37!!!" Naama tonttiin ja punnerruksia peliin! Näytä niille moobseille kuinka käy jos et pelaa paremmin. Paina loppuun asti ja tunne se ihana puristava tunne rinnassa (tarkkaile ettei kyseessä ole kuitenkaan se rasvan aiheuttama sydänkohtaus) kun surkeasti virtuaalisodassa pärjänneet rintalihaksesi kovettuvat suorastaan silmissä. Alla esimerkkisuoritus:

Aloitusasennossa rinta melkein kiinni maassa, kädet hyvässä kulmassa ja vartalo tiukkana pakettina! Valmiina K/D-punnerrukseen sotilas!

Yläasennossa vartalo edelleen tiukkana, katse eteen hengityksen helpottamiseksi ja tästä taas alas! Toista niin monta kertaa kuin menit surkeasti kuolemaan. Ja nopeasti, koska seuraava roundi alkaa kohta. Perkele.

Summaus:
Kaikki tämä tähtää sinun itsesi kohentamiseen niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla. Mieli paranee koska kiukku laantuu nopeammin fyysisen rasituksen vuoksi, sydän saa tekemistä, tukiranka ojentuu ja kaikinpuolin tunnet olosi pirteämmäksi seuraavalla roundilla. Ja jos olet paskassa kunnossa, niin särkevät paikat saavat sinut joko väkisinkin yrittämään kovemmin pelissä jotta sinun ei tarvitse toistaa edellisen surkean roundin aiheuttamaa fyysistä rääkkiä, tai vielä parempaa, lopettamaan pelaamisen ja menemään vaikka ulos harrastamaan ihan oikeaa liikuntaa. Mutta mikäli uskot itseesi kovien treenien jälkeen, ties vaikka sen mukanaan tuoma itseluottamus auttaisi sinua mystisesti kaikenmaailman kopterijoonaksia ja tankkiteroja vastaan, joiden ainoa tarkoitus tässä maailmassa on istua kissakahviloissa pelaamassa pelikonsolilla rakastaaasi peliä paremmin kuin sinä itse.

Hyvät raivotreenit takana. Zenmäinen olemus ja loistava ryhti. Kyllä nyt kelpaa taas rytkyttää!

Loistokkaita raivotreenejä toivotellen,
Kapteeni_Kampfer

Peliarvostelu: Battlefield 4

Aikanaan kun ensimmäistä kertaa elämässäni koskin ensimmäiseen Battlefield-pelisarjan peliin Battlefield 1942:een, en olisi voinut edes kuvitella miten pitkälle tämän pelisarjan saaga vielä jatkuisi. Tämä tapahtui joskus 2000-luvun alkupuolella, ja nyt vuonna 2015 olen kovempi Battlefield-sarjan fani kuin koskaan. Pystyisinkö nykytilassani siis objektiiviseen peliarvosteluun kyseisen pelisarjan viimeisemmän osan kohdalla? Noh, siihen pystyi löytämään vastauksen vain pelaamalla kyseistä peliä. Ja PALJON.

Luikautettuani hanuriin hieman pukamavoidetta ja muljutettua reikäisten bokserien verhoamat pakarani pelialustalleni, uskolliselle olohuoneen puupöydälle 50" plasma-tv:n edessä, löin ensimmäistä kertaa Battlefield 4:n tulille. Pelialustana oli tässä vaiheessa vielä Xbox One ja pelin ajoin suoraan EA:n tarjoaman EA Access -palvelusta, joka ainakin tämän kyseisen pelin kohdalla toimi moitteetta.

Silmissä vilisi sinisen sävyjä, oransseja ja erinäisiä taistelutilanteita nykyaikaiselta taistelukentältä. Taustalla pauhasi syvän ruotsalaisviban kuorruttama industrial-henkinen pilipalikilkemusiikki jota olohuoneeni nurkassa oleva musta subwoofer-mötikkä tuki matalien bassopuhurien voimin. Alkufiilikset olivat kaiken kaikkiaan kohdallaan, ja jännityksessä odottavat sormeni hivelivät maailman parhaan peliohjaimen tatteja kuin hullu kissamummo mirriensä selkiä.

Kuten aina ennenkin Battlefield-pelien kohdalla, käynnistin tämänkin kokemuksen yksinpelikampanjalla. Ensisilmäyksellä peli näytti suorastaan upealta. Ympäristö oli kauniisti toteutettu eikä yksityiskohdissa ollut säästelty. Valoefektit ja varjot näyttivät luonnollisilta, eikä ylilyöntejä bloomeissa sun muissa näkynyt. Pelin upea grafiikka jäi kuitenkin toisen seikan varjoon. Nimittäin äänimaailman. Liekö kokemus uuden Frostbite 3 -pelimoottorin mahdollistama vai onko asiaan vain panostettu entistäkin enemmän. Kokemus on jopa vaatimattomalla 5.1 -järjestelmälläni todella autenttinen. Ympäristön raksahdukset, veden solina, heinät, ajoneuvot, ihmisten puhe ja kaiut rakennuksissa kaikki saavat pelaajan todella uppotumaan pelimaailmaan. Ääninäyttelijät ovat tehneet myöskin hyvää työtä, joskin jälleen mykkä päähahmo saa pohtimaan DICE:n ratkaisuja. Ryhmänjohtaja ei paljon pukahtele, vaan muut ryhmässä hoitavat puhepuolen ja komentelun. Tai itseasiassa komentelun hoitaa toki pelaaja, mutta äänettömästi. Ilmeisesti elekielellä. Oli itse missä hyvänsä, ryhmäläiset ymmärtävät johtajansa käskyt hyökätä kohteiden kimppuun vaikka tästä ei lähde ääntä sen vertaa kuin mitä kaatuvasta puusta metsässä lähtee, jos sitä ei kukaan ole kuulemassa.

Ryhmäläisten määrääminen hyökkäämään tiettyjen kohteiden kimppuun onkin uusi ominaisuus Battlefieldin yksinpelissä. Pystyt spottaamaan viholliset moninpelistä tutulla tavalla, joka helpottaa ajoittain myös omaa peliä sillä viholliset on tällöin helpompi erottaa ympäristöstä. Oranssi kolmio pään päällä kun on omiaan herättämään huomiota. Muutoin yksinpeli on pääasiassa samaa sontaa mitä se nyt yleensä Battlefield -sarjassa on ollut. Juoni on varsin simppeli, ja kulkee verkkaisesti eteenpäin sekä pelitapahtumien, että kenttien välissä olevien minimalististen animaatioiden avulla. Välianimaatiot koostuvat lähinnä apaattisesta ja teennäisestä keskustelusta laivan kapteenin sekä erinäisten hahmojen välillä. Pienenä peräruiskeena voitaneen pitää naispuoleisen hahmon lisäystä protagonistipuolella. Toisin kuin Call of Duty -peleissä testosteroni ei muutenkaan ole kuunaan ollut Battlefield-sarjan pääasiallinen rakennuskomponentti, joten naishahmo istuu peliin hienosti.

Yksinpeli on nopea rykäisy. Kuin teinipojan "eka kerta" konsanaan. Joillain siis pidempikestoisempi, joillain hyvinkin lyhyt. Tarinaa lomittavat monet ihastuttavat ja vihastuttavat ennakkoon väännetyt tapahtumat, kuten helikopterin ja auton kilpa-ajo kohti kuolemaa. Näiden tapahtumien lisäksi pelaajat saavat nauttia useista bugeista, kuten paikalleen jämähtäneistä ryhmänjäsenistä ja rappusia tukkivat merijalkaväen helikoptereita ihmettelevät vatipäät. Yksinpeli on luonteeltaan perinteinen putkijuoksu, joskin pelaaja voi samoilla kauemmas "reitiltä" etsimään piiloitettuja esineitä kuten dog tageja sekä aseita. Yksinpelissä löydetyt dog tagit ovat käytettävissä myös moninpelissä, jolloin muukin maailma saa tietää, että olet jaksanut koluta tiesi läpi ehkä yhden sotapelihistorian tylsimmän yksinpelikampanjan läpi. Ja kuten kehnon yksinpelikampanjan kuuluukin, loppuu myös tämä melkoiseen antikliimaksiin. Siitä ei kuitenkaan sen enempää, koska en halua kaikkien kahden tätä arvostelua lukeneen ihmisen pettyvän tahtomattaan tavatessaan spoilereita.

Entäpä sitten Battlefield -pelisarjan varsinainen suola? Ja voi. Ja juusto. Ja kinkku. Ja oikeastaan kaikki mitä voi leipänsä tahi ruokansa päälle kuvitella. Eli siis moninpeli. Moninpeli on jälleen kerran enemmän kuin tyydyttävä kokemus. Pelin ilmestyessä moninpelikenttiä oli 10, jotka vaihtelivat avoimista rautatiemaisemista aina klaustrofobisiin vankilatunnelmiin tarjoten kaikille jotain. Ympäristö tuhoutui entistä hienommin, pelaajia mahtui servereille enemmän ja sota oli kaikin puolin kivempaa kuin koskaan! Tai ei ehkä ihan niin kivaa kuin edelleen Battlefield-pelaajien keskuudessa nostalgiatunteita herättävässä Battlefield Bad Company 2:ssa, mutta kuitenkin... kivaa. Premium-tilaajille/ostajille oli jälleen tarjolla sitä parempaa herkkua, miehen ky... siis boosteja, lisää battlepackejä, tupla-kokemuspisteviikonloppuja sekä ennakkopääsy tuleviin moninpelin lisäosiin.

Lisäosia onkin Battlefield 4:n historian aikana sadellut kiitettävää tahtia. Tähän päivään mennessä niitä on ilmestynyt 7 ja joista 5 on tuonut mukanaan 4 uutta karttaa kukin. Tuorein lisäri toi mukanaan perusmoninpelin yhdestä kartasta tehdyn yöversion, jota allekirjoittanutkin on rytkytellyt kiitettäviä määriä. Jokainen lisäosa on tuonut mukanaan uusia tehtäviä, joista monista palkintona pelaajalle annetaan turhanpäiväisen dog tagin sijaan jokin ase tai operoitava vehje kuten minilennokki SUAV.

Moninpelin värkki- ja asevalikoima on hämmästyttävän monipuolinen. Pelattavat luokat ovat tuttuja jo Battlefield 3:n moninpelistä, mutta nyt aseita voi vaihdella vapaammin sillä kaikille on tarjolla karbiinit, haulikot sekä DMR:t elikkäs iloisen ylivoimaiset hernepyssykiväärit. Assault luokka toki nimensä mukaisesti dominoi rynnäkkökivääreillä, pioneerit PDW-aseilla, tukijoukot kevyillä konekivääreillä ja tiedustelu järeillä mutta valitettavan alitehoisilla kivääreillä. Perusaseiden lisäksi kaikilla luokilla on käytössään erinäinen värkkivalikoima, joka saisi MacGyverinkin kalpenemaan. Mitäpä näillä tarjolla olevilla vehkeillä ei voisi tehdä? Kaikille löytyy varmasti mieluista loadout.
Seuraavasta videosta voi tarkistaa miltä näyttää hernepyssy varustettuna state of the art -yökiikarilla ja kuinka nämä onkaan omiaan niittämään niitä vastapuolen heikkomielisesti ravaavia nurin.
www.youtube.com/watch?v=d0-spLPbwXQ

Ja jos mikään näistä vaihtoehdoista ei kelpaa, kummallekin puolelle on ilmestynyt niin sanottu kuskin palli, eli Commander-luokka. Komentaja nimensä veroisesti päivystää taistelukentän tapahtumia ja auttaa oman puolensa nurmiporia selviytymään monin eri keinoin. En itse voi tätä hirveästi kommentoida, koska en moista pallia ole kuunaan kannikoillani rasittanut. Sen verran voin todeta, että nykypäivän humpuukilaitteilla eli älypuhelimilla ja tableteilla on mahdollista ottaa osaa kaverien rähinään, sillä commanderin virkaa voi hoitaa kyseisillä laitteilla.

Moninpelin game maker ei ihan kaikkein tasaväkisimpiä pelejä osaa valitettavasti tehdä, mutta yleensä "jaot" ovat kuitenkin siedettäviä. Tämä on pikkuhiljaa muuttunut paremmaksi, sillä uusimmat patchit tahi päivitykset ovat tuoneet mukanaan tasapainoa peleihin. Eli joku DICEllä osaa koodatakkin. Moninpelissä on toki ongelmansa tasapainon suhteen, koska tuntuu siltä että nykyään pelaavat enää vain ne HC-pelaajat jotka ovat saavuttaneet maksimilevelin jo aikapäiviä sitten ja nyt elävät nyytittääkseen huonompiaan naamalle. Onnistumisen elämyksiä voi toki saada ns. newbie-servereillä, joille noilla ruokaketjun huipulla oleville tähtijoonaksille ei ole mitään asiaa. Tämähän on toki varsin subjektiivinen asia näin arvostelun kannalta. Kukin taaplaa tavallaan, mutta varmaa tuntuu olevan että game maker järjestää parhaimmillekin ajoittain persraiskaushetkiä. Pelattuani moninpeliä vaivaiset 147 tuntia, tulin siihen tulokseen, että moninpeli tosiaankin tarjoaa niin hienoja kuin huonojakin hetkiä. Ja varmuudella voin sanoa, että jos tapanasi on suhtautua johonkin tunteikkaasti tai suorastaan intohimoisesti, tulet kokemaan tämän pelin parissa niin Hulk-maisia raivonpurkauksia kuin dopamiinin katkuisia auvon hetkiä.

No mutta, oli miten oli, peliä ei voi arvostella yhtenä kokonaisuutena. Yksinpeli olisi liian iso riippakivi Battlefield 4:lle, joten arvostelen ne erikseen numeroin. Noin summauksen nimissä voinen todeta, että peli sopii mitä mainioimmin kaikista pelisarjan aikaisemmista osista nauttineille ja uusien newbie-servereiden ansiosta oppimiskäyrä on muuttunut viiskymppisen kikkelin kaltaiseksi, eli vaikeusaste laskee hetken aikaa kun oppii uutta ja siirtyessä tositoimiin normiservereille käyrä pomppaa ylös kuin viagran innoittama mieskomeus konsanaan. Tervetuloa taistelukentälle, toverit!

Peliarvostelu numeroina. 
Arvosteluasteikko 1-10, jossa 10 parasta mahdollista herkkua ja 1 ruton raiskaaman rotan veristä ripulia. Pitkäikäisyys: 1 kohdalla pelin voi lopettaa jo alkuvalikoissa, 10 kohdalla pelin paliin voi palata loputtomasti. Vaikeusaste: 1 on mielenterveyttä järkyttävän helppo, 10 puolestaan päinvastoin. Tarina: 1 tarkoittaa sitä, että pelissä ei ole juonta laisinkaan ja 10 kohdalla puhutaan eeppisestä sekä moniulotteisesta tarinasta.

YKSINPELI:
Yleisarvosana: 4,7
Grafiikka: 9,4
Pitkäikäisyys / uudelleenpeluuarvo: 2,0
Vaikeusaste: 4,5
Tarina: 4,5

MONINPELI:
Yleisarvosana: 9,6
Grafiikka: Daaaaaa..... .. . . . :O
Pitkäikäisyys / uudelleenpeluuarvo: 9,9
Vaikeusaste: 4-10 (varsin ailahteleva)
Tarina: No mitä nyt itse voit mielessäsi kehitellä. Todennäköisesti: 2,7

Rytkytysterveisin, Kapteeni_Kampfer (PS4)

Tervetuloa mukaan!