What to expect when you're expecting – Quantum break

Pallinaamat ja muut mahdolliset arvon lukijat!

Nyt eletään varsin jännittäviä aikoja, tai kuten imperialismin edelläkävijät – ihanat britit – saattaisivat sanoa: "Very, very exciting times, indeed." 

Nimittäin vihdoinkin Suomalaisen pelijätin Remedy entertainmentin uutukainen, Quantum break, on vihdoinkin meidän pelifanaatikkojen saatavilla ja tämä juustonivunen tarrasi ensimmäiseen näkemäänsä kappaleeseen paikallisen Prisman peliosastolla. EIhän tätä tarvinnut odotella kuin, mitä, tuota, noin, ehkä, siis, haluaisin sanoa kaksi vuotta, no joo... ...ainakin kolme vuotta. Sinänsä ei ihmeellistä nykypelien tuotantojen ollessa megaelokuvien luokkaa, joten annettakoot tämä Remedylle ja siellä työskentelevälle ystävälleni anteeksi. Taidettiinpa tämän kyseisen pelilöisen kylkiäisiksi väsätä jonkinmoinen täysin uudenlainen peliin kytkeytynyt tv-sarja, joka on varmaankin vaatinut jonkinmoista pioneerityötä pelialallakin.

Pelin paketti. Kaikessa komeudessaan. Ja bonustakin on Remedyn vesselit laittaneet kylkiäsiksi!

Minulla on pelistä itse asiassa hyvin vähän tietoa. Katsoin aikanaan ystäväni jakaman trailerin pelistä ja silloin peli näytti jo hyvin mielenkiintoiselta. Jännittävää nähdä miten pitkä kehityskaari on kohdellut peliä. Onko peli jo julkaisuhetkellä vanhentuneen näköinen vai onko Remedyn käyttämä pelimoottori samalla lähtöviivalla nykypäivän uusimpien kanssa. En edes itseasiassa tiedä mikä sydän tämän pelin konepellin alla sykkii, mutta siitä viis, tekninen puoli on nörteille, itse olen vain pelien ystävä eikä minua kiinnosta kuin itse pelistä ammennettava kokemus. Pelin etukannen ollessa hyvin pelkistetty ja vähän paljastava, takakannen tekstit antavat vinkkiä tulevasta.

"Epäonnistuneen aikamatkustuskokeen" Saitte mut jo "epäonnistuneen" kohdalla. Take my moneys! "Ennen kuin aika kirjaimellisesti loppuu." Shiieeet!

Takakannen perusteella peli on ilmeisesti haastavan vauhdikas! Saa nähdä tulee haaste vauhdikkaista tilanteista ja yllättävistä tilanteista vai onko kerronta tosiaan niin vauhdikasta, että keskivertaisella älykkyysosamäärällä varustettu pelaaja istuu sormi persauksessa ja miettii mitä helvettiä juuri tapahtui lopputekstien rullatessa taustalla. Muistaakseni Max Paynet aikanaan eivät olleet kovin pitkiä pelejä, joskin silloinen erikoisuus "bullet time" ja synkähkö sarjakuvamainen tarinankerronta veivät ainakin allekirjoittaneen täysin mukanaan eikä lyhyehköt tarinamoodit haitanneet pätkän vertaa. Saa nähdä miten on Quantum breakin kohdalla. Odotan pitkää tarinaa, joka toivottavasti on myös sen vertainen, että lopputekstit luettuani päätän pelata pelin vielä varmuuden vuoksi uudelleen.

"Hajoavan ajan eeppiset kohtaukset" kuulostaa jo todella näkemisen arvoiselta. Moisista jutuista on kuitenkin pahoja kokemuksia varsinkin CoD-pelisarjan kohdalla. Putkimaiset kentät mahdollistavat mahtavat ennaltamääritellyt tapahtumat, jotka toki tuovat peliin elokuvamaisuutta ja tarinaan eloa, mutta peleistä jää usein hieman ontto tunne rintakehään. Ihan kuin jotain olisi puuttunut? Nimittäin valinnanvapaus. Deus Ex -pelisarjan uusimmassa osassa onnistuttiin loistavasti yhdistämään putkijuoksumaiset osiot hieman vapaampiin alueisiin, ja toivonkin Quantum breakin olevan perusluonteeltaan samankaltainen. 

Loppujen lopuksi en oikein osaa odottaa mitään, koska tiedän Quantum breakista todella vähän. Ehkä näin onkin parempi! Ennakko-odotuslista on meikäläisen kohdalla tabula rasa -tyylisesti tyhjä. Noh, on listalla ainakin sellainen perusodotus, että odotan saavani rahoilleni vastinetta vankan viihdepaketin muodossa. "Intensiivinen, elokuvamainen pelaaminen yhdistettynä jännittävään tv-sarjaan" lupaa kyllä paljon. Ehkäpä rakennan itselleni takakannen pohjalta iltapäivähypen, jota en muista medioista ole vielä itselleni riippakivekseksi hommannut.

Tuhoutuvaa aikaa, ajan munklausta, paha yritys, ampumista... selvästikin tarvitsee viritellä äänijärjestelmän alapäätä hoiteleva (pois, pois pahat ajatukset!!) Audio Pron desibeleitä kuristava väännin kaakon suunnille. Kyllä. Maistan hypen jo suussani *maisk, maisk... mmm-m, (makeaa ja suolaista kuin suolapähkinöitä, kinuskikastiketta, vaniljajäätelöä ja irtokarkkeja samaan aikaan suussa!)*.

Katsotaanpa kansien sisälle ennen pelikiekon syöttämistä valkoisen paholaisen sisuksiin. 

Oooookei... tuota... noh, pelilevy näyttää standardien mukaiselta Blu-ray-levyltä. Design jo kannesta tuttua tyylikästä jälkeä.

 Tuota, juu... ei tästä nyt hirveästi tarinaa keksi. Sisällä on levy, ja sen seuralaisena latauskoodin sisältävä ohuehko pahvilappu, jossa komeilee Remedyn edellinen peli Xbonen edeltäjälle, loistavalle Xbox 360:lle. Nykypelien kirpakalle hinnalle on annettu lisäsisältöä runsaasti, sillä mukanahan tulee Alan Wake lisäsisältöineen!

Kiitos vain Remedy! Tosin en varmaan tätä peliä enää pelaa. Seikkailin kirjailijalla aikanaan ihan tarpeeksi metikössä juoksien pakoon sekopäitä. Uhh... too scary for me mama!

 Ja palataanpa vielä hetkeksi takakannen pariin. Koska minulla ei ollut kummempia odotuksia pelin suhteen, olin hieman yllättynyt – HUOM. en MISSÄÄN tapauksessa PETTYNYT – että peli ei sisällä ilmeisesti moninpeliä. HYVÄ. Todennäköisesti pelin tarinaan on siis panostettu viimeisen päälle, eikä se ole vain päälle liimattu bugien asuttama paskasta rakennettu kerrostalo kuten eräässä nimeltämainitsemattomalta, tässäkin blogissa aikaisemmin arvostellulta, FPS-peliltä jossa kolme suurvaltaa ottavat yhteen. Mutta mitä ikääntyvät okulääri havaitsevatkaan???

Ihan niinkin vähän kuin 55 GB? Mitä helvettiä? Mihin mä tän pelin survon Xboxini umpiturvonneella kovalevyllä?

Viisikymmentäviisi gigatavua. Miiiiiiitä ihmettä? Tarkkasilmäiset havaitsevat myös ylläolevan kuvan oikeasta reunasta, että Alan Wakea halajavat tarvitsevat vielä levyltään kevyen 8 GB kokoisen kakkupalan, kasvattaen kokonaistilantarpeen ihanaan 63 GB. Toki ei sovi unohtaa sitä, että kunhan ryykäsen tuon kiekon Xboxin hetuloiden läpi sen sisuksiin, niin saanen ruudulleni ilmoituksen pelin päivitystarpeesta, ja päivityksen koko heilunee jossain 200 MB ja 1,2 GB välillä. Koska pelihän on pitkästä valmistumisaikataulustaan huolimatta RIKKI julkaisuhetkellä. Huh, huh.

Noh, se ennnakoista, kohta on aika lyödä konsoli tulille, tarttua ohjaimen kahvoihin ja lasittaa katse pariksi päiväksi. Quantum break ja ärsyttävän tutun näköinen näyttelijä jonka perusteella Jack Joyce lienee mallinnettu ja jonka nimeä en muista, TÄÄLTÄ TULLAAN! Katsotaan osoittautuvatko mitkään vaatimattomista mielipiteistäni tahi peloistani oikeaan.

Oli miten oli, lupaan nauttia lähes jokaisesta hetkestä!

Pitäkää palleroiset blogin osoite mielessä, arvostelua seuraa kuhan tärkeältä työelämältäni ja tärkeämmältä sosiaaliselta elämältäni ehdin tämän tuotoksen luovimaan läpi!

Pidemmittä puheitta, makoisia pelihetkiä!

Terveisin, Patonki Toni, aikamatkustaja ja karismaattinen ryökäle.