Luikautettuani hanuriin hieman pukamavoidetta ja muljutettua reikäisten bokserien verhoamat pakarani pelialustalleni, uskolliselle olohuoneen puupöydälle 50" plasma-tv:n edessä, löin ensimmäistä kertaa Battlefield 4:n tulille. Pelialustana oli tässä vaiheessa vielä Xbox One ja pelin ajoin suoraan EA:n tarjoaman EA Access -palvelusta, joka ainakin tämän kyseisen pelin kohdalla toimi moitteetta.
Silmissä vilisi sinisen sävyjä, oransseja ja erinäisiä taistelutilanteita nykyaikaiselta taistelukentältä. Taustalla pauhasi syvän ruotsalaisviban kuorruttama industrial-henkinen pilipalikilkemusiikki jota olohuoneeni nurkassa oleva musta subwoofer-mötikkä tuki matalien bassopuhurien voimin. Alkufiilikset olivat kaiken kaikkiaan kohdallaan, ja jännityksessä odottavat sormeni hivelivät maailman parhaan peliohjaimen tatteja kuin hullu kissamummo mirriensä selkiä.
Kuten aina ennenkin Battlefield-pelien kohdalla, käynnistin tämänkin kokemuksen yksinpelikampanjalla. Ensisilmäyksellä peli näytti suorastaan upealta. Ympäristö oli kauniisti toteutettu eikä yksityiskohdissa ollut säästelty. Valoefektit ja varjot näyttivät luonnollisilta, eikä ylilyöntejä bloomeissa sun muissa näkynyt. Pelin upea grafiikka jäi kuitenkin toisen seikan varjoon. Nimittäin äänimaailman. Liekö kokemus uuden Frostbite 3 -pelimoottorin mahdollistama vai onko asiaan vain panostettu entistäkin enemmän. Kokemus on jopa vaatimattomalla 5.1 -järjestelmälläni todella autenttinen. Ympäristön raksahdukset, veden solina, heinät, ajoneuvot, ihmisten puhe ja kaiut rakennuksissa kaikki saavat pelaajan todella uppotumaan pelimaailmaan. Ääninäyttelijät ovat tehneet myöskin hyvää työtä, joskin jälleen mykkä päähahmo saa pohtimaan DICE:n ratkaisuja. Ryhmänjohtaja ei paljon pukahtele, vaan muut ryhmässä hoitavat puhepuolen ja komentelun. Tai itseasiassa komentelun hoitaa toki pelaaja, mutta äänettömästi. Ilmeisesti elekielellä. Oli itse missä hyvänsä, ryhmäläiset ymmärtävät johtajansa käskyt hyökätä kohteiden kimppuun vaikka tästä ei lähde ääntä sen vertaa kuin mitä kaatuvasta puusta metsässä lähtee, jos sitä ei kukaan ole kuulemassa.
Ryhmäläisten määrääminen hyökkäämään tiettyjen kohteiden kimppuun onkin uusi ominaisuus Battlefieldin yksinpelissä. Pystyt spottaamaan viholliset moninpelistä tutulla tavalla, joka helpottaa ajoittain myös omaa peliä sillä viholliset on tällöin helpompi erottaa ympäristöstä. Oranssi kolmio pään päällä kun on omiaan herättämään huomiota. Muutoin yksinpeli on pääasiassa samaa sontaa mitä se nyt yleensä Battlefield -sarjassa on ollut. Juoni on varsin simppeli, ja kulkee verkkaisesti eteenpäin sekä pelitapahtumien, että kenttien välissä olevien minimalististen animaatioiden avulla. Välianimaatiot koostuvat lähinnä apaattisesta ja teennäisestä keskustelusta laivan kapteenin sekä erinäisten hahmojen välillä. Pienenä peräruiskeena voitaneen pitää naispuoleisen hahmon lisäystä protagonistipuolella. Toisin kuin Call of Duty -peleissä testosteroni ei muutenkaan ole kuunaan ollut Battlefield-sarjan pääasiallinen rakennuskomponentti, joten naishahmo istuu peliin hienosti.
Yksinpeli on nopea rykäisy. Kuin teinipojan "eka kerta" konsanaan. Joillain siis pidempikestoisempi, joillain hyvinkin lyhyt. Tarinaa lomittavat monet ihastuttavat ja vihastuttavat ennakkoon väännetyt tapahtumat, kuten helikopterin ja auton kilpa-ajo kohti kuolemaa. Näiden tapahtumien lisäksi pelaajat saavat nauttia useista bugeista, kuten paikalleen jämähtäneistä ryhmänjäsenistä ja rappusia tukkivat merijalkaväen helikoptereita ihmettelevät vatipäät. Yksinpeli on luonteeltaan perinteinen putkijuoksu, joskin pelaaja voi samoilla kauemmas "reitiltä" etsimään piiloitettuja esineitä kuten dog tageja sekä aseita. Yksinpelissä löydetyt dog tagit ovat käytettävissä myös moninpelissä, jolloin muukin maailma saa tietää, että olet jaksanut koluta tiesi läpi ehkä yhden sotapelihistorian tylsimmän yksinpelikampanjan läpi. Ja kuten kehnon yksinpelikampanjan kuuluukin, loppuu myös tämä melkoiseen antikliimaksiin. Siitä ei kuitenkaan sen enempää, koska en halua kaikkien kahden tätä arvostelua lukeneen ihmisen pettyvän tahtomattaan tavatessaan spoilereita.
Entäpä sitten Battlefield -pelisarjan varsinainen suola? Ja voi. Ja juusto. Ja kinkku. Ja oikeastaan kaikki mitä voi leipänsä tahi ruokansa päälle kuvitella. Eli siis moninpeli. Moninpeli on jälleen kerran enemmän kuin tyydyttävä kokemus. Pelin ilmestyessä moninpelikenttiä oli 10, jotka vaihtelivat avoimista rautatiemaisemista aina klaustrofobisiin vankilatunnelmiin tarjoten kaikille jotain. Ympäristö tuhoutui entistä hienommin, pelaajia mahtui servereille enemmän ja sota oli kaikin puolin kivempaa kuin koskaan! Tai ei ehkä ihan niin kivaa kuin edelleen Battlefield-pelaajien keskuudessa nostalgiatunteita herättävässä Battlefield Bad Company 2:ssa, mutta kuitenkin... kivaa. Premium-tilaajille/ostajille oli jälleen tarjolla sitä parempaa herkkua, miehen ky... siis boosteja, lisää battlepackejä, tupla-kokemuspisteviikonloppuja sekä ennakkopääsy tuleviin moninpelin lisäosiin.
Lisäosia onkin Battlefield 4:n historian aikana sadellut kiitettävää tahtia. Tähän päivään mennessä niitä on ilmestynyt 7 ja joista 5 on tuonut mukanaan 4 uutta karttaa kukin. Tuorein lisäri toi mukanaan perusmoninpelin yhdestä kartasta tehdyn yöversion, jota allekirjoittanutkin on rytkytellyt kiitettäviä määriä. Jokainen lisäosa on tuonut mukanaan uusia tehtäviä, joista monista palkintona pelaajalle annetaan turhanpäiväisen dog tagin sijaan jokin ase tai operoitava vehje kuten minilennokki SUAV.
Moninpelin värkki- ja asevalikoima on hämmästyttävän monipuolinen. Pelattavat luokat ovat tuttuja jo Battlefield 3:n moninpelistä, mutta nyt aseita voi vaihdella vapaammin sillä kaikille on tarjolla karbiinit, haulikot sekä DMR:t elikkäs iloisen ylivoimaiset hernepyssykiväärit. Assault luokka toki nimensä mukaisesti dominoi rynnäkkökivääreillä, pioneerit PDW-aseilla, tukijoukot kevyillä konekivääreillä ja tiedustelu järeillä mutta valitettavan alitehoisilla kivääreillä. Perusaseiden lisäksi kaikilla luokilla on käytössään erinäinen värkkivalikoima, joka saisi MacGyverinkin kalpenemaan. Mitäpä näillä tarjolla olevilla vehkeillä ei voisi tehdä? Kaikille löytyy varmasti mieluista loadout.
Seuraavasta videosta voi tarkistaa miltä näyttää hernepyssy varustettuna state of the art -yökiikarilla ja kuinka nämä onkaan omiaan niittämään niitä vastapuolen heikkomielisesti ravaavia nurin.
www.youtube.com/watch?v=d0-spLPbwXQ
Ja jos mikään näistä vaihtoehdoista ei kelpaa, kummallekin puolelle on ilmestynyt niin sanottu kuskin palli, eli Commander-luokka. Komentaja nimensä veroisesti päivystää taistelukentän tapahtumia ja auttaa oman puolensa nurmiporia selviytymään monin eri keinoin. En itse voi tätä hirveästi kommentoida, koska en moista pallia ole kuunaan kannikoillani rasittanut. Sen verran voin todeta, että nykypäivän humpuukilaitteilla eli älypuhelimilla ja tableteilla on mahdollista ottaa osaa kaverien rähinään, sillä commanderin virkaa voi hoitaa kyseisillä laitteilla.
Moninpelin game maker ei ihan kaikkein tasaväkisimpiä pelejä osaa valitettavasti tehdä, mutta yleensä "jaot" ovat kuitenkin siedettäviä. Tämä on pikkuhiljaa muuttunut paremmaksi, sillä uusimmat patchit tahi päivitykset ovat tuoneet mukanaan tasapainoa peleihin. Eli joku DICEllä osaa koodatakkin. Moninpelissä on toki ongelmansa tasapainon suhteen, koska tuntuu siltä että nykyään pelaavat enää vain ne HC-pelaajat jotka ovat saavuttaneet maksimilevelin jo aikapäiviä sitten ja nyt elävät nyytittääkseen huonompiaan naamalle. Onnistumisen elämyksiä voi toki saada ns. newbie-servereillä, joille noilla ruokaketjun huipulla oleville tähtijoonaksille ei ole mitään asiaa. Tämähän on toki varsin subjektiivinen asia näin arvostelun kannalta. Kukin taaplaa tavallaan, mutta varmaa tuntuu olevan että game maker järjestää parhaimmillekin ajoittain persraiskaushetkiä. Pelattuani moninpeliä vaivaiset 147 tuntia, tulin siihen tulokseen, että moninpeli tosiaankin tarjoaa niin hienoja kuin huonojakin hetkiä. Ja varmuudella voin sanoa, että jos tapanasi on suhtautua johonkin tunteikkaasti tai suorastaan intohimoisesti, tulet kokemaan tämän pelin parissa niin Hulk-maisia raivonpurkauksia kuin dopamiinin katkuisia auvon hetkiä.
No mutta, oli miten oli, peliä ei voi arvostella yhtenä kokonaisuutena. Yksinpeli olisi liian iso riippakivi Battlefield 4:lle, joten arvostelen ne erikseen numeroin. Noin summauksen nimissä voinen todeta, että peli sopii mitä mainioimmin kaikista pelisarjan aikaisemmista osista nauttineille ja uusien newbie-servereiden ansiosta oppimiskäyrä on muuttunut viiskymppisen kikkelin kaltaiseksi, eli vaikeusaste laskee hetken aikaa kun oppii uutta ja siirtyessä tositoimiin normiservereille käyrä pomppaa ylös kuin viagran innoittama mieskomeus konsanaan. Tervetuloa taistelukentälle, toverit!
Peliarvostelu numeroina.
Arvosteluasteikko 1-10, jossa 10 parasta mahdollista herkkua ja 1 ruton raiskaaman rotan veristä ripulia. Pitkäikäisyys: 1 kohdalla pelin voi lopettaa jo alkuvalikoissa, 10 kohdalla pelin paliin voi palata loputtomasti. Vaikeusaste: 1 on mielenterveyttä järkyttävän helppo, 10 puolestaan päinvastoin. Tarina: 1 tarkoittaa sitä, että pelissä ei ole juonta laisinkaan ja 10 kohdalla puhutaan eeppisestä sekä moniulotteisesta tarinasta.
YKSINPELI:
Yleisarvosana: 4,7
Grafiikka: 9,4
Pitkäikäisyys / uudelleenpeluuarvo: 2,0
Vaikeusaste: 4,5
Tarina: 4,5
MONINPELI:
Yleisarvosana: 9,6
Grafiikka: Daaaaaa..... .. . . . :O
Pitkäikäisyys / uudelleenpeluuarvo: 9,9
Vaikeusaste: 4-10 (varsin ailahteleva)
Tarina: No mitä nyt itse voit mielessäsi kehitellä. Todennäköisesti: 2,7
Rytkytysterveisin, Kapteeni_Kampfer (PS4)
 |
| Tervetuloa mukaan! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti