Pelaaminen on hauskaa. Pelaaminen on raivostuttavaa. Pelaaminen on rentouttavaa. Pelaaminen on stressaavaa. Pelaaminen on hyödyllistä. Pelaaminen on haitallista.
Pelaamiseen liittyy paljon ristiriitaisuuksia mediassa ja toki myös yksilötasolla tuntemukset pelaamisen suhteen vaihtelevat laidasta laitaan. Itsellä mittari vääntäytyy helposti positiivisen puolelle ja kun kohdalle osuu sopiva peli, aivojen syrjillä positiivisuutta säilövät konkat suorastaan pullistelevat liitoksistaan.
Toki omalla kohdalla pelaamiseen liittyy myös testosteronimyrskyjen liepeillä pyöriviä raivon hurrikaaneja, hetkiä jolloin pelaaminen on saanut minut järjettömän raivon valtaan. Silloin se alkukantainen ja väkivaltainen kiukkupeikko on könynnyt esiin aivojen synkimmistä kolkista. Nuo suoranaiset häpeän hetket ovat onneksi yleensä ohitse yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Joko järjen voitettua raivon tahi sitten kun vaimo on ärähtänyt tarpeeksi kovaa olohuoneesta kuuluvasta rähinästä. Kyseessä on tosin luonteenpiirteisiini liittyvä "vika": äkkipikaisuus.
Pelaaminen ei välttämättä ole äkkipikaiselle henkilölle paras mahdollinen harrastus, mutta koska kasvoin pelien parissa, niin viha-rakkaus suhde peleihin tulee kulkemaan kanssani sinne synkkään mutamonttuun asti. Kuvittelepa hampaaton, rusinan ruttuinen ja kalju äijänkäivärä vuonna 2053 kotisohvalleen rutistelemaan raivoissaan peliohjainta, kun itseään 50 vuotta nuorempi piltti on ampunut häntä naamaan rynnäkköhaulikolla suositussa FPS-pelissä "Call of Duty: Super Modern Warrior Ghost of the Blackest Op's":ssa. Ei ole helppoa pelaajan elämä, ei.
Oli miten oli, pääasiassa pelaaminen on hauskaa. Kun kaikki sujuu, euforinen olo velloo aina vatsasta aivoihin asti ja aika lentää ohitse kuin Tie fighter aikoinaan nimeään kantaneessa legendaarisessa tietokonepelissä. Pelatessa onkin helppo unohtaa maalliset murheet ja myöskin - valittettavasti - vastuut. Voi niitä lukemattomia kertoja kun joku asia on jäänyt tekemättä pelaamisen takia. Kotitehtävät, läksyt, kokeisiin lukemiset, ruuanlaitot jne. ovat monesti "unohtuneet" niinä hetkinä, kun pelissä on ollut jotain niin mielenkiintoista, että ajatuksenkulku on muotoutunut niille urille jossa pelaamisen jälkeiset asiat tapahtuvat "ihan kohta, tämän jutun ehtii varmasti vielä".
Mikäli kysyn asiaa rakkaalta vaimoltani, niin hän ei varmasti koe pelaamista niin positiivisessa valossa, mutta sen kanssa on vain elettävä. Omalla kohdalla pelaaminen onkin nykypäivänä usein köydenvetoa rakkaan pinnalla. Pinna venyy usein jopa hämmästyttävän paljon, mutta rajat tietävä pelaaja osaa lopettaa vetämisen omaan suuntaansa ennen kuin rouvan pinna katkeaa. Parisuhde on tietenkin paljon tärkeämpi asia kuin pelaaminen, vaikka välillä tuntuukin hauskemmalta vetäytyä pelien ääreen. Kunhan pitää mielessä sen että avioliiton seesteisessä satamassa on myös tarkoitus tojottaa ankkuri pohjassa sinne kuoppaan asti, niin asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen on helppoa. Mikäli rouvan mielen pahoittaa turhan usein, päästään äkkiä siihen tilanteeseen missä pelivehkeet kärsivät raivottaren käsissä karmean kohtalon, eli tulevat myydyiksi jossain internetin tarjoustorilla tahi kadunmiehelle Launeen Prisman nurkalla. Huh!
Tällä hetkellä pelaaminen omassa elämässä on saanut taas yllättäen hieman kiukkuisemman kipinän, sillä hankin vastikään uuden pelikonsolin, jonka myötä soffan pohjalla on kulunut aikaa ehkä hieman liikaakin. Uutuudenviehätyksen väistämättä vähentyessä, tasapaino avio- ja pelielämän välillä palautunee itsekseen. Ja jos ei palaa, niin olen melko varma, että rouva palauttaa tasapainon luonnonvoiman lailla!
Kunhan muistaa säilyttää tuon tasapainon oikean elämän ja tuon virtuaalisen ihmemaan välillä, niin pelaaminen on hauskaa, palkitsevaa ja jopa opettavaista. Aikaa pelaamiseen kuluu toki paljon, mutta sen sijaan, että taistelisi parisuhteen tuulimyllyjä vastaan, kannattaa löytää sitä ns. omaa aikaa jolloin hoitaa näitä pelaamiseen liittyviä intohimoja. Suositukseni onkin: pelatkaa paljon, mutta hyvänen aika, kohtuus kaikessa!
PS. Sinkuille en osaa sanoa mitään muuta kuin "PLAY, YOU FOOLS!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti